Dikt och bild: Mari Molkoselkä, journalist bosatt i Rovaniemi
Olen mettätien varrella varttunut
mättään alle juurtunut
nuotion lämmittämä
jokiveden lujittama
pohjostuuleen ripustettu
Kauha käy
se minua lyö
Tuttu muuttuu tuntemattomaksi
kiintopiste kadotetuksi
Siellä missä ennen oli jänkän takana mettä, on nyt sepeliä, soraa ja sakeaa pölyä
Hiljaa virtaus samenee
menneisyys sumenee
lumi sulaa
maasto palaa
irtoan
Tunnen poskellani pohjostuulen
enkä menetä tasapainoani
palaan takaisin
poltan päreeni
puolustan hengelläni
A Hit
I’m grown by the forest road
rooted under the hummock
warmed by the campfire
strengthened by the river water
hung to the northwind
Shovel digs
it hits me
Familiar becomes unfamiliar
point of reference is lost
Where it used to be a forest, behind a bug is now crushed stones, gravel and thick dust
Slowly current dims
past becomes blurred
snow melts
land burns
I become detached
On my cheek I feel the northwind
and I don’t lose my balance
I come back
I burn my shingles
I defend with my life
Om författaren:
Mari Molkoselkä, född och uppvuxen i Kittilä. Arbetar som journalist på Lapin-Kansa i Rovaniemi.